Suomalaisten NHL-pelureiden syyskausi - hyvät, pahat ja rumat!

Suomalaisten NHL-pelureiden syyskausi - hyvät, pahat ja rumat!
NHL-kausi 2023-24 on runkosarjan osalta puolivälissä, joten on aika tehdä suomalaispelaajien välitilinpäätös. Miltä näytti syyskausi suomalaisten osalta?

Puolivälin krouvi käsillä


NHL-kautta 2023-24 on runkosarjan osalta hieman joukkueesta riippuen takana noin puolet. Otoskoko alkaa olla jo sen verran suuri, että niin joukkueiden kuin pelaajienkin osalta voi tehdä myös hieman isompia johtopäätöksiä. Toki loppukausi ja varsinkin pudotuspelit ratkaisevat monen suomalaispelurin kohdalla sen, onko sesonki lopulta onnistuminen vai pettymys. Nyt keskitytään kuitenkin runkosarjan ensimmäiseen puolikkaaseen.

Suomalaisittain tilanne on jossain määrin kaksijakoinen. Sinivalkoisten kärkikaarti on aivan sarjan eliittiä, mutta toisaalta joukkoon mahtuu myös useampia selkeitä pettymyksiä. Tässä artikkelissa pyritään mittaamaan suorituksia myös odotuksiin nähden, joten välttämättä absoluuttisesti pelaajat eivät ole "oikeassa" lokerossa.

Selkeät onnistujat


Rantanen, Aho, Barkov


Niputetaan vaihteeksi suomalaiset supertähdet Mikko Rantanen, Sebastian Aho ja Aleksander Barkov yhteen, jotta palstatilaa jää muillekin. Koko sarjan ykköskorin härät ovat pelanneet erinomaiset alkukaudet ja kuuluvat sarjan supertähtien joukkoon.

Rantanen kantaa hurjaa vastuuta Coloradossa ja on koko NHL:n peliaikatilaston ykkönen hyökkääjien osalta. Vastuuta tulee niin tasakentin kuin erikoistilanteissakin ja Rantasesta onkin kasvanut valmentaja Jared Bednarin luottoratsu.

Sama pätee tottakai myös kahteen suomalaiseen tähtisentteriin Ahoon ja Barkoviin. Molemmat ovat joukkueidensa ehdottomia avainpelaajia ja kantaneet ison vastuunsa kunnialla. Barkov pelasi vastikään 700. NHL-ottelunssa juuri Rantasta ja Coloradoa vastaan ja saalisti juhlapelissään huipputehot 0+4. Aho puolestaan liitelee ihan yhtä korkealla, tehoja tulee ovista ja ikkunoista.

Molempien senttereiden huimat otteet ovat siivittäneet myös alkukaudesta yskineet joukkueet kovaan lentokeliin. Suomalaisen hyökkäyspään kärkiosaamisen osalta kaikki on siis juuri nyt oikein hyvin.





Juuse Saros


Nashvillen Juuse Saros on jälleen suomalaisvahtien selkeä ykkönen. Saros on myös suurin syy siihen, että Predators taistelee vielä kauden puolivälissä ihan uskottavasti lännen pudotuspelipaikoista. Jos Saros pelaisi yhtään paremmassa tai edes mediaseksikkäämmässä joukkueessa, olisi mies yksi sarjan puhutuimpia veskareita.

Keskellä uudelleenrakennusta olevassa Predatorsissa maalivahdin tilanne ei ole helppo. Tämä näkyy myös Saroksen tilastoissa, jotka kalpenevat sarjan muille kärkivahdeille selvästi. Torjuntaprosentti 90 ja reilut kolme päästettyä maalia keskimäärin per matsi eivät äkkiseltään ole mitään erityistä. Keskinkertaisten tilastojen takana on kuitenkin yksi sarjan parhaista vahdeista.

Vezinaa Saros ei taida tälläkään kaudella voittaa, mutta Predatorsin MVP mies on heittämällä.



Pahat pettymykset


Patrik Laine


Columbuksen Patrik Laineelle tämän kauden piti olla "The Kausi". Ehjä kesä poissa parrasvaloista rapakon takana, siirto sentteriksi ja paluu NHL:n eliittiin oli tilauksessa jättipalkkaa nauttivalle Laineelle. Toisin kävi.

Kausi on ollut jälleen erittäin rikkonainen, viimeisimpänä vammana solisluumurtuma pitää Laineen sivussa kaukaloista ainakin helmikuulle saakka. Pelattuja otteluita on kertynyt vasta kahdeksantoista ja niissä on syntynyt tehot 6+3=9. Teholukema puolestaan on rumasti -10.

Mikä huolestuttavinta, Laine oli ennen loukkaantumistaan suorastaan huono lähes koko syksyn. Luistelu ei tunnu riittävän varsinkaan keskikastaille, eikä oikein muutenkaan. Pelaaminen on velttoa ja flegmaattista, mikä on vienyt Laineen paikoin jo viltin puolellekin. Tällä menolla entinen maalitykki on kohta ulkona koko sarjasta!


Kaapo Kakko


New York Rangersin Kaapo Kakkoon pätevät monilta osin samat sanat kuin Laineeseen. Hurjat odotukset, heikko startti ja ikävä loukkaantuminen. Kakko sai siipeensä marraskuun lopulla ja palaa kaukaloihin alkuvuodesta. Kauden mittaan otteluita on kertynyt kaksikymmentä ja niissä vaivaiset tehot 2+1=3.

Kakko mielletään edelleen monin paikoin nuoreksi ja huippulupaavaksi pelaajaksi. Sitähän hän toki osin onkin, mutta NHL on nykyisellään nuorten miesten liiga. Kakolla on käynnissä kuitenkin jo viides kausi ja tulosta pitäisi alkaa tulla. Siihen annettiin alkukaudesta jälleen myös tuhannen taalan sauma, kun Kakko avasi sesongin Rangersin kärkiketjussa.

Kakko on Laineen tavoin tällä hetkellä kirjoittamaton kortti. Maalintekijäksi profiloitunut pelaaja ei ole kovin arvokas, jos ei maaleja synny. Toisaalta Kakon kokonaisvaltainen pelaaminen ei riitä monipuoliseen kärkiketjujen rooliin. Eväitä sinänsä on, mutta miten ne kaivettaisiin esiin? Manhattanilla se ei tunnu onnistuvan.


Joonas Korpisalo


Kesällä ison sopimuksen Ottawa Senatorsiin tehnyt Joonas Korpisalo saa viimeisen "kunniamaininnan" listallamme. Umpisurkean Senatorsin takana ei toki ole maalivahdin helppo onnistua, mutta ei Korpisalo toisaalta ole pystynyt joukkuettaan juuri auttamaankaan. Korpisalo on voittanut selvästi alle kolmanneksen aloittamistaan matseista, mikä on karmaiseva saldo.

Korpisalon torjuntatilastot ovat nekin sarjan häntäpäätä. Torjuntaprosentti selvästi alle 90:n ja keskimäärin reilusti päälle kolme ja puoli maalia omiin per matsi kalpenevat selvästi myös kilpakumppani Anton Forsbergille, mikä on huolestuttavaa. Pitkällä sopimuksella pelaavan Korpisalon ei tarvitse olla huolissaan työpaikastaan, mutta otteistaan kyllä.


Jury vielä ulkona


Suurin osa suomalaisista pelaajista kuuluu tälläkin kaudella jonnekin ääripäiden väliin. Odotuksiin nähden ehdottomasti positiivinen yllätys on ollut San Josen Mikael Granlund, jonka siirto Sharksiin laskettiin monissa piireissä ja lähes kuoleman suudelmaksi "MG64:n" NHL-uran osalta. Granlund on kuitenkin ollut surkeassa joukkueessa monin paikoin erinomainen, vaikka tehot ovatkin kauden edetessä hieman hyytyneet.

Toinen ohuesti positiivinen pelaaja on ollut Seattlen Eeli Tolvanen, joka on noussut taistelemaan lännen viimeisistä pudotuspelipaikoista. "Tolvy" pelaa tehojenkin puolesta hyvää sesonkia, maaleja on kasassa 40 matsin jälkeen kymmenen ja pinnoja yhteensä 36. Myös Dallasin tähdet Roope Hintz ja Miro Heiskanen ovat olleet kovien odotuksiensa veroisia.

Pettymysten joukkoon on puolestaan laskettava ainakin St. Louis Bluesissa uuden näyttöpaikan saanut Kasperi Kapanen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, mutta tulosta ei vaan tule. Viimeistä sopimuskauttaan pelaava Kapanen saattaakin joutua vaihtamaan mannerta kauden jälkeen tai ainakaan sopeutumaan aiempaa huomattavasti pienempään rooliin ja sopimukseen.

Suomalaismaalivahdeista myös Ville Husson ja Antti Raannan otteet ovat jättäneet toivomisen varaa. Husso ei onnistunut syyskaudella Detroitin ykkösvahtina ja joulukuun puolivälin jälkeen tuli vielä ikävä loukkaantuminenkin. Kokenut Raanta puolestaan passitettiin joulukuussa jopa AHL-kaukaloihin ja Raanta ilmoitti koko peliuransa olevan vaakalaudalla. Sittemmin kutsu on kuitenkin käynyt takaisin ylös.