Leijonat tällä kertaa kaukana kärjestä MM-lätkässä – Tutustu nimekkäisiin tähtitiimeihin

Leijonat ei tänä vuonna kuulu samassa määrin jääkiekon MM-kisojen ennakkosuosikkeihin kuin aiempina vuosina. Kyseessä on huikean runin vetäneen Jukka Jalosen viimeinen turnaus. Kuva: Vaclav Salek/CTK Photo/Alamy Live News

Jääkiekon MM 2024 on ovella! Pari vuotta putkeen on pelattu Suomessa, joten ehkäpä on ihan hyvää vaihtelua, että nyt siirrytään Tshekkiin.

Suomessa on saatu viime vuosina mannaa mahan täydeltä maajoukkuelätkässä. MM-finaaliin Leijonat ylsi kolme kertaa putkeen 2019-22, joista kaksi kultaa, ja lisäksi vielä 2022 olympiakultaa. Viime keväänä kohtaloksi koitui puolivälierä Kanadaa vastaan sen jälkeen, kun alkusarja oli sujunut vähän heikommin.

Vaikkakin Suomi on ollut lätkäkansaa jo vuosikymmenet, lähti Leijonat pitkään ikuisen altavastaajan paikalta aina isompia vastaan. Viime vuosien menestyksen myötä tilanne on kuitenkin ollut välillä toinen, nimittäin kisoihin on päästy tai jouduttu lähdetty jopa ennakkosuosikkina tai ainakin suhteellisen tasavahvasti Kanadan kanssa. Tätä on toki osaltaan edesauttanut MM-karkeloiden korkea arvostus maassamme.

Nyt tilanne on toinen, sillä 2024 emme lainkaan lukeudu ennakkosuosikkien joukkoon. Toki marginaalit ovat yhä verrattain pieniä, mutta suht kirkkaasti edelle menee kolme tiimiä: Ruotsi, Kanada ja jopa USA, joka ei ole edes välierää voittanut sitten 60-luvun. Lisäksi isäntämaa Tshekki on panostanut jengiinsä ja tullee painimaan Leijonien kanssa ennakkoon suht tasaväkisesti. Sveitsi on osoittanut viime vuosien aikana olevansa innokas nousemaan lopullisesti isojen kiekkomaiden joukkoon, mutta se askel on vielä ottamatta.

Mutta lähes ainahan Suomi on materiaalilta perässä. Miksi nyt Jukka Jalosen toimivaksi havaittu pelikirja, joka pääsee Leijonissa tositoimiin tänä keväänä näillä näkymin viimeistä kertaa, pettäisi? Katsotaanpa hieman, millaisilla aseilla joukkueet oikein lähtevät turnaukseen.

Kanada

Suomessa monesti ollaan huolissaan lisääntyneistä NHL-pelaajien kieltäytymisistä – mutta onhan se toisaalta monet kerrat myös osoitettu, ettei sota Änäri-miestä kaipaa. Silti, onhan se aika komeaa lähteä kisoihin täydellä NHL-rykelmällä, minkä Kanada yleensä pääsee tekemään, kuten nytkin. Varsin vahva ryhmä on kyseessä, ja sillä jääkiekon MM-historian menestynein maa lunastaakin jaetun ennakkosuoskin paikan.

Ei kuitenkaan mitään varsinaisesti uutta auringon alla – eikä tähtistatuksen ukkoja lopulta niin paljoa löydy. Nimekkäin pelaaja lienee viime kesän draftin ykkös-picki Connor Bedard, joka teki tuhojaan vajaat puolitoista vuotta sitten U20-kisoissa iskemällä seitsemään peliin hurjat 23 tehopinnaa. Muita kuuluisia pelaajia ovat muun muassa tehopakki Owen Power sekä kesken kauden Carolinasta Pittsburgiin siirtynyt Michael Bunting sekä Tampa Bayn kakkosketjussa tehoileva Brandon Hagel.

USA

Yhdysvallat on rankattu myös tänä vuonna erityisen korkealle. Tämänkin Pohjois-Amerikan maan kohdalla on jo totuttu Änäri-pitoisiin miehistöihin, mutta samoin myös jet lageihin ja kenties pienimuotoisiin yökerhoseikkailuihinkin. Se, että joukkue on 2000-luvulla pelannut välierässä vain viisi kertaa ja hävinnyt niistä jokaisen, ei ole johtunut pelaajamateriaalista vaan asenteesta. Joko tässä nähdään jenkkien kohdalla muutos?

Voi hyvin ollakin. Nyt ryhmä on poikkeuksellisen nimekäs, ja vaikka mukana on muutamia suurelle yleisölle tuntemattomampia yliopistopelaajia, niin heidän määränsä on aiempaa vähäisempi ja tilalla on osaavaa porukkaa NHL:stä. Kiinostavia nimiä taalaliigan ystäville löytyy varsinkin hyökkäyspäästä, josta löytyy muun muassa Johnny Gaudreau, Brady Tkachuk ja Trevor Zegras. Puolustuspäässä velvoitteita on hoitamassa niin ikään asiansa osaavia seppiä, kuten Zach Werenski ja Seth Jones.

Ruotsi

MM-jäillä kestomenestyjänä tunnetulla Tre Kronorilla on ollut viime vuosina todella vaikeaa. 2018 maailmanmestaruuden jälkeen joukkue on jäänyt neljät kisat putkeen mitalipelien ulkopuolelle, kerran jopa pudotuspelien ulkopuolelle, mikä on Ruotsille ennenkuulumaton tilasto.

Nyt on eri ääni kellossa ja jalkeilla taas todella iskukykyinen poppoo! Vahvuutena vaikuttaisi olevan varsinkin puolustus, sillä alakerta koostuu likipitäen NHL-eliitistä Erik Karlssonin, Rasmus Dahlinin, Victor Hedmanin ja Jonas Brodinin johdolla! Hyökkäyksessä maalintekovastuuta kantaa muun muassa Adrian Kempe, joka nakutti jälleen menneellä kaudella Kingsissä lähes pinna per peli. William Nylander ei sentään varmaankaan lähde kisoihin, vaikka Toronto putosikin. Tähtipelaaja kärsi playoff-sarjan aikana migreenikivuista, eikä taida seurajoukkueelle olla mitään järkeä päästää häntä lähtemään. Vuosi sitten hän oli lähellä pelata MM-jäillä, mutta perui reissun viime hetkellä. Joka tapauksessa tämä joukkue on helppo lukea tasavahvaksi suosikiksi pohjoisamerikkalaisten kanssa!

Suomi

Leijonien osalta mikään ei toki siinä mielessä ole muuttunut, että monesti ennenkin on materiaalissa lähdetty hieman takamatkalta, mutta sitten yhtenäinen joukkue kemioineen sekä hyvä puolustus ja maalivahtityöskentely ovat auttaneet matkalla kohti menestystä. Jukka Jalosella on ollut tässä oma selvä roolinsa – mites nyt, kun ikoni on vaihtamassa maisemaa. Tuleeko joutsenlaulu tarkoittamaan ennenkuulumatonta pyrkimystä saattaa Jalosen aikakausi kultaiseen päätökseen, vai tuoko se enemmänkin paineita?

Kyseessä on aika tyypillisen näköinen Leijona-miehistö, jossa on muutamia pelaajia Ruotsista, useampia Sveitsistä, tietenkin Liigasta sekä sitten muutama hajanainen Änäri-vahvistus. Jotenkin sympaattista, että ne ovat tänä vuonna Jesse Puljujärvi ja Mikael Granlund, hyvin eri vaiheissa uraa olevat pelaajat, joista kumpikaan nyt ei kovimmassa loistossaan ole. Huomionarvoista on se, että Sveitsin liigasta jäi laadukkaita pelaajia pois harmillisen suuri joukko, kuka mistäkin syystä – ja sitten taas Mikkelin Jukureista on mukana peräti kolme pelaajaa! No, vanha viisaus on se, että ei niitä pelejä nimillä selässä voiteta. Eikä tämä Leijona-lauma nyt sen kehnompi ole kuin aiempina vuosina, mutta kilpailijoilla nyt vaan sattuu joukkueet olemaan hieman paremmassa iskussa tällä kertaa.

Tshekki

Tshekki kuuluu maajoukkuetasolla hieman taantuneisiin kiekkomaihin – edellisestä finaalipaikasta ja samalla mestaruudesta on vierähtänyt aikaa peräti 14 vuotta. Sen jälkeen on tullut pronssia kolme kertaa, joista viimeisin kaksi vuotta sitten. Nyt luvassa on kotikisat, ja joukkueeseen on jonkun verran laitettu ekstrapaukkuja. Silti aika haastajan paikalta se lähtee kovimpiin kärkimaihin nähden ja tulee kyllä tarvitsemaan kotiyleisön kaiken tuen, jos mielii mitaleille.

Leijonien perjantain avauspelin vastus on Suomen kanssa aika samantyylinen joukkue, ja pelistä odotetaankin hyvin tasaista. Hieman nimekkäämpi Tshekin joukkue on, sillä kotimaan pelaajat ovat saaneet seuraa muutamista kipakoista täsmävahvistuksista, joihin kuuluvat muun muassa Roman Červenka, Ondřej Palát sekä Dominik Kubalík. Suomalaisittain kiinnostaa Jukureissa edelliset kaksi kautta luutineen Michal Kovařčíkin sekä aiemmin Ilveksessä hurmanneen maalivahti Lukáš Dostálin otteet.

Sveitsi

Sveitsin tilanne on ollut samanlainen jo iät ja ajat. Kotimaan sarjan taso ja arvostus on noussut KHL:n tilanteen myötä ja jo sitä ennen, minkä lisäksi NHL:n tähtikaartiin on murtautunut pari sveitsiläistä, jotka ovat vieläpä innokkaita MM-pelaajiakin. Usein liikkeelle on lähdetty varsin vakuuttavalla nipulla, mutta puolivälierä on ollut liian kova pala toistuvasti. Viime vuonna joukkue voitti lohkonsa ja nousi hetkellisesti pudotuspelien alla jopa voittajakertoimissa suosikiksi, mutta niin vain köniin tuli taas ensimmäisessä kuolemanpelissä, tällä kertaa Saksalta! Potentiaaliin nähden menestys on jäänyt hyvin laihaksi, vaikka 2000-luvulta löytyykin kaksi mitalia: molemmat hopeisia vuosilta 2013 ja 2018.

Vielä jonain vuonna se tapahtuu, että Käkikellomaa vihdoin menee siitä seinästä läpi ja karkaa mestaruuteen! Onko se 2024? Vaikea sanoa, mutta kaiken mennessä nappiin siihen pitäisi olla mahdollisuus, vaikka edelle onkin ennen kisoja rankattu viisi maata. Joukkueessa pelaa pari hyvin nimekästä pelaajaa, Roman Josi ja Nico Hischier. Apua antaa myös Nino Niederreiter sekä tietysti MM-kuningas Andres Ambühl, joka pitää hallussaan ennätystä siinä, kuinka monissa MM-kisoissa hän on luutinut: edessä on jo 19. MM-kisat. 40-vuotias konkari iski viime kisoissa kahdeksaan peliin tehot 4+1, joten tehojakin vielä löytyy!