Suomen tilanne on olympiamitalien kannalta tukala myös kesällä 2024. Kuva: stephane rouppert / Alamy Stock Photo
Suomen Olympiakomitea julisti vuosia sitten yhteisen kesä- ja talvikisoja koskevan mitalitavoitteensa. Pekingistä ja Pariisista pyrittiin saavuttamaan kymmenen sijoitusta kolmen parhaan joukkoon.
Peking meni jopa yli kaikkien odotusten. Kahdeksan mitalia oli silloisella urheilijajoukolla jokseenkin maksimaalinen saldo.
Kesäkisojen osalta tilanne on sen sijaan sellainen, että kymmenen yhteismääräkin tekee erittäin tiukkaa. Muistetaan, että Rio de Janeirosta 2016 tuli Suomeen vain yksi pronssi, Tokiosta 2020/2021 yhteensä kaksi mitalia.
Sekä Riossa että Tokiossa pronssille ylsi nyrkkeilijä Mira Potkonen, jonka ura on tässä välissä jo päättynyt. Tokion pronssimitalisti Matti Mattsson on puolestaan jäänyt viime vuonna vähintään parisen sekuntia olympialaisissa saavuttamistaan rintauintiajoista. Edellisen saavutuksen puolustaminen ei siis ole realismia.
Seiväshyppääjä Wilma Murron tilanne on tätä kirjoittaessa eli noin kuukausi ennen H-hetkeä täysi kysymysmerkki. Yhtään varsinaista mitalisuosikkia ei siten löydy yleisurheilusta, joten katseet kääntyvät tavallista enemmän urheilijoihin ja lajeihin, joita Suomessa seurataan yleensä vähemmän.
Kahden mitalin kokonaistavoite on toki mahdollinen. Mutta kun koko kisajoukkueessa ei ole yhtään "varmaa" tai edes kovin todennäköistä mitalistia, haastavaksi menee.
Mahdollisuuksia kuitenkin on, kuten seuraavasta listasta voi huomata. Varteenotettavia palkintokorokkeelle nousijoita on muutama, ja joissain lajeissa isotkin yllätykset ovat toki mahdollisia.
Eetu Kallioinen
Skeet-ampuja nousi tuntemattomuudesta menestyjäehdokkaaksi ennen Tokion kisoja. Hän saavutti kyseisen olympiavuoden keväänä 2021 EM-pronssin, mutta siitä huolimatta neljäs sija Tokiossa pääsi yllättämään monet. Osaltaan tämä johtuu tietysti lajin lähes olemattomasta medianäkyvyydestä.
26-vuotiaan urheilijan kehitys on jatkunut siinä määrin, että mahdollisuuksia korkealle löytyy Pariisissakin. Näissä lajeissa marginaalit ovat varsinkin finaaleissa hurjan pienet, mutta peruslaatu Kallioisella riittää mihin tahansa.
Hän oli viime vuonna jopa lajinsa maailmanrankingin ykkönen. Siihen siivitti elokuinen MM-hopeamitali. Aika on lähtökohtaisesti Kallioisen puolella, sillä ampumaurheilussa menestymistä voi saavuttaa monellakin vuosikymmenellä.
Mitä tulee Pariisin olympiamitalimahdollisuuksiin: mene ja tiedä. Sama pätee siten Wikipedia-artikkeliin, joka on tällä hetkellä neljän kappaleen mittainen ja josta puuttuu esimerkiksi MM-hopea. Mitali kasvattaisi epäilemättä artikkelin pituutta.
Martti Puumalainen
Kallioisen kanssa samanmittainen on myös Martti Puumalaista käsittelevä Wikipedia-sivu. Judon raskaan sarjan Euroopan-mestaruus riittää tällaiseen pituuteen.
Kallioisen ikätoveri on sinällään ollut jo nuoresta lähtien menestyjä. Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla tuli oman painoluokan hopeaa jo yli kymmenen vuotta sitten eli 16-vuotiaana. Nuorten ikäluokkien mitalitili aukesi vuonna 2019 alle 23-vuotiaiden EM-pronssilla.
Suomalaista lajiharvinaisuutta on eri yhteyksissä haastateltu jo aiemmin, mutta isompi näkyvyys ja hehkutus näki päivänvalonsa marrakuussa 2023. Tuolloin irtosi Euroopan mestaruus. Sellainen riittää tässä maassa jo hieman isompaan julkisuuteen.
Jo sitä ennen tuli itse asiassa kovempi saavutus, kun Puumalainen voitti Masters-kilpailun Unkarissa. Sen arvo hipoo käytännössä MM-kultaa, kun paikalla on 32 maailman parasta ottelijaa.
Ihan pelkkää voittokulkua Puumalaisen taival ei toki ole ollut. Siitä kertoo rankingin kymmenes sija, ja edellä on seitsemän EM-kisoihin osallistumatonta urheilijaa.
Sinem Kurtbay ja Akseli Keskinen
Menemme yhä syvemmälle tässä mitaliehdokasesittelyssä. Syvemmälle siinä mielessä, kuinka vähän urheilijoista tässä vaiheessa tiedetään.
Sinem Kurtbay ja Akseli Keskinen kilpailevat ainoassa purjehdusluokassa, johon miehet ja naiset osallistuvat yhdessä. He ovatkin tehneet sitä menestyksekkäästi.
Ainakin vielä suurimman mediahuomion tämän kaksikon ympärillä keräsi purjehdukseen liittymätön tapahtuma. Kurtbayn piti kilpailla Tokion olympialaisissa Janne Järvisen kanssa. Järvinen tuomittiin kuitenkin Katiska-huumevyyhdissä, ja näin kisoihin tuli tilalle Keskinen.
Viime tingassa kaksikoksi tulleet Kurtbay ja Keskinen eivät menestyneet vielä olympialaisissa. Sen jälkeen on kuitenkin kulkenut, kun meriittilistalta löytyvät MM-pronssi ja EM-hopea.
Valmistautumisesta menestyksen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni, sillä pari on harjoitellut pitkiä aikoja Marseillen olympiavesillä.
Joku muu, kuka?
Yllättäjäpotentiaalinen laji on aina ampumaurheilu. Suomen hankaluus on vain se, että kyseisessä urheilumuodossa on kaksi sinivalkoista edustajaa.
Eetu Kallioisen lisäksi paikalla on vain Aleksi Leppä. MM-hopeamitali toki osoittaa, että kaiken onnistuessa Leppä voi olla se yllättäjä.
Yleisurheilusta on EM-kisojen jäljiltä vaikeaa odottaa yllätysmitalia. Ainoan EM-arvometallin (pronssia) saavutti keihäänheittäjä Oliver Helander, joka ei ole pystynyt sen jälkeen aivan yhtä pitkiin heittoihin.
Yllättävin menestyssauma aukesi Silja Kososelle. Pettymyksekseen ilman EM-mitalia jäänyt varsinaissuomalainen ei näyttänyt olympialaisten kärkisijaurheilijalta, mutta Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa tapahtui kummia. Janee Kassanavoidin ja varsinkin Brooke Andersenin karsiutumiset avaavat mielenkiintoisia näkymiä monellekin urheilijalle.
Voittokertoimet eivät lupaile Kososelle suuria. On kuitenkin syytä huomioida esimerkiksi se, että huomattavasti matalamman kertoimen saavan Anita Wlodarczykin heitot ovat tällä kaudella olleet Kososta lyhyempiä.
