Eipä tullut sitä monien povaamaa, selvästi eri sukupolvien välistä miesten kaksinpelin loppuottelua
Yhdysvaltain avoimissa. Siitä piti huolen
Daniil Medvedev (ATP-3), joka onnistui lyömään kiilaa
Novak Djokovicin (ATP-2) ja
Carlos Alcarazin tämän kauden dominoinnille.
Medvedevin 7-6, 6-1, 3-6, 6-3-voitto oli täysin ansaittu. Toki hänelläkin oli ottelussa heikommat hetkensä, kuten vähintäänkin inhimillistä yli kolmetuntisessa kokonaisuudessa onkin.
Venäläinen hallitsi kuitenkin enimmäkseen tapahtumia ja piti ne kontrollissaan. Yksittäiset pisteet menivät 141-121, ja kun Alcarazilla oli tilaisuutensa, hoituivat ne Medvedeville sekä miehen omien onnistumisten että espanjalaisen virheiden avulla.
Ratkaisurooliin nousi Alcarazin hurjan pitkä syöttövuoro neljännessä erässä. Hän johti sitä 30-0 ja 40-15, ja lisäksi nuorukaisella oli useita etutilanteitakin. Seitsemän kertaa toistuneiden 40-40-lukemien jälkeen Medvedev mursi ja pystyi lopulta pitämään homman hanskassa myös viimeiseksi jääneessä omassa syöttövuorossaan. Useat ottelupallot eivät ensin tuoneet ratkaisua, kunnes sittemmin tärppäsi.
Ei hätää
Djokovicilla ei ollut puolestaan juuri minkäänlaista hätää
Ben Sheltonin kanssa. OK, hän pääsi syöttämään otteluvoitosta ilman tulosta johdettuaan kolmatta erää 6-5. Sheltonilla oli kolmannen erän loppupuolelle tultaessa ollut koko ottelussa yksi murtopallo, mutta sen jälkeen hän onnistui murrossa kahdesti peräkkäin.
Katkaisupelin Djokovic kuitenkin hoiti, ja kokonaisuudessaan hän oli suorastaan ylivoimainen. Sitä eivät yksittäisen erän lopun tapahtumat muuksi muuta.
Siten Djokovic on päässyt tässä turnauksessa vastustajien osalta helpolla. Tai päässyt ja päässyt, ei hän ilman työtä voittoja toki ole lunastanut. Fakta on kuitenkin se, etteivät esimerkiksi viimeisimmät kohdatut eli Shelton ja
Taylor Fritz ole yltäneet serbiä vastaan parhaimmilleen.
Hyvin merkittävä osuus asiaan on tietysti Djokovicilla itsellään, kun jo hänen läsnäolonsa verkon toisella puolella voi saada kanssapelaajan pasmoja sekaisin.
Djokovicin ja Medvedevin finaalipaikat takaavat sen, että kummallakin on ollut vähintään oikein hyvä ja jopa erinomainen kausi 2023. Djokovic jahtaa historiallista, kautta aikain ennätystä sivuavaa 24. Grand Slam -titteliä.
Medvedevillä ei todennäköisesti ole sitä edellä mainittua efektiä, jossa maailmanhistorian meritoituneen miespelaajan tuleminen vastaan pistäisi mentaalipuolta sekaisin. Siinä määrin hyvä historia hänellä Djokovic-otteluista on.
Toki Djokovic johtaa keskinäisten pelien voittoja 9-5. Saldo on silti Medvedevin kannalta parempi kuin se valtaosalla hallitsijaa vastaan yrittämässä käyneistä on.
Yksittäisessä erässä ei isoja eroja
Olennaista on huomata sekin, että kaksi ensimmäistä keskinäistä pelattiin vuonna 2017. Tuolloin Medvedev ei ollut pelaajana vielä sellaisella tasolla, jolle hän nousi osapuilleen vuoden 2019 aikana.
Sen jälkeen onkin ollut varsin tasaista. Vertailupohjaa on paljon, sillä valtaosa kohtaamisista ovat tapahtuneet kovilla kentillä. Viidestä viimeisimmästä Djokovic voitti neljä, mutta vastaavasti sitä ennen oli jakso, jossa kuudesta ottelusta neljä meni Medvedeville.
Jos Djokovicilla on ollut tällä kaudella jossain yksityiskohdassa haasteita, on se tapahtunut ottelujen ensimmäisissä erissä. Niissä hän on päätynyt varsin usein ainakin katkaisupeleihin.
Serbi ansaitsee useammastakin syystä lievän suosikkiaseman koko ottelua ajatellen. Yksittäisessä erässä erot ovat kuitenkin pienet.