Suomen tennismiehet ovat heikossa vireessä pahaan aikaan

Suomen tennismiehet nousivat varjoista valoon myös täkäläisessä urheilujulkisuudessa yltämällä puolivälieriin perinteikästäkin perinteikkäämmässä Davis Cupissa. Joukkue valittiin muun muassa ehdokkaaksi Urheilugaalaan vuoden sykähdyttävimpänä urheiluhetkenä.

Mutta onko mahdollisuuksia vielä lisäsykähdyksiin? Ei tässä niin heikossa tilanteessa olla, että Mika Nurmelan klassikkokommenttia lainaamalla voisi todeta "periaatteessa ei oo". Saumat ovat toki olemassa, mutta totuuden nimissä tilanne näyttää nyt merkittävästi huonommalta kuin Kroatian Splitissä pelatun turnauksen aikana.

Tähän on muutamia syitä. Emil Ruusuvuoren vaikeudet olivat alkaneet jo ennen Splitin päiviä. Siellä hän pystyi puristamaan enemmän tai vähemmän alavireisistä vastustajista kaksi voittoa. Rimaa hipoen menestystä saavutti myös kakkoskaksinpelaaja Otto Virtanen.

Pitkälle tai eteenpäin ei ole menty

Karu fakta on se, että Ruusuvuori on voittanut useamman kuin kaksi ottelua samassa ATP-turnauksessa viimeksi kesäkuussa. Koko kauden aikana niin on käynyt vain kahdesti.

Vähintään epävarmuutta, epätodennäköisyyttäkin lisää kyynärpäävaiva. Se pakotti Ruusuvuoren luovuttamaan nopeaan tahtiin Helsingin Challenger-puolivälierän. Kokonaisuutena hän suoriutui Talissakin vaihtelevalla tavalla. Kaksi voittoa toki tuli, mutta ne olivat monin tavoin vähimmäisvaatimus.



Julkisuudessa pelaaja kertoi kokeneensa "jonkinlaisen loppuunpalamisen" kauden aikana. Tämä toteamus tuli kuitattua Helsingin Sanomissa lyhyillä lauseilla, mutta hyvältä asia ei tietysti kuulosta.

Mikäli Ruusuvuori ei pystyisi pelaamaan, romuttuisivat Suomen jakotpaikkatoiveet käytännössä saman tien. Toki Patrick Kaukovalta tähtää ammattilaispelaajaksi, mutta juuri nyt hänen päätymisensä pelikentälle ei suuria odotuksia valitettavasti nostaisi.

Niin tai näin, Suomen ykköspelaajaksi rankattua vastaan on oletettavasti tulossa Felix Auger-Aliassime. Vielä alkusyksyllä Kanadan saaminen vastustajaksi näytti nimenomaan saamiselta ja positiiviselta arpaonnelta. Denis Shapovalov oli ollut jo pitkän tovin loukkaantuneena, eikä häntä Malagassa nähdäkään.

Auger-Aliassime oli puolestaan isoissa pelillisissä vaikeuksissa. Huhtikuun ja elokuun välisenä aikana hän hävisi lähes kaikki ottelunsa, ja koko vuoden voitto-tappiosaldo näyttää nyt suunnilleen Ruusuvuoren kaltaisia lukemia.



Aivan syvimmässä kuopassa "A-A" ei kuitenkaan enää ole. Baselista irtosi 500-turnauksen voitto ja Tokiosta kohtalainen puolivälieräpaikka. Mistään supervireestä on kanadalaisen kohdalla vieläkin turhaa puhua, mutta perustasoltaan hän on viime vuosina ollut merkittävästi Ruusuvuorta parempi. Siksi jonkinlainen suosikkiasema on tarjolla Malagassakin.

Otto Virtasella näytti maaliskuussa olevan kaikki avoinna nousemiseen rankingissa korkealle. Pisteitä ei kesän mittaan ollut puolustettavana paljoakaan, ja nousu silloiselta ennätyssijalta 109 sadan parhaan joukkoon näytti olevan vain ajan kysymys.

Ajan kysymys se on toki edelleen, mutta kenties pidemmän ajan. Nyt ranking on vajonnut pykälään 170. Seitsemästä viimeisestä pitkälti haastajatason ottelusta on irronnut vain kaksi voittoa.



Mitään superpelaajaa ei ole Kanadalla Shapovalovin poissaollessa kakkosmieheksi asettaa. Milos Raonic on toki koko porukan meritoitunein mies, mutta hän on vasta hiljattain palannut peleihin parin vuoden paussilta. Niinpä todennäköisin valinta lienee Gabriel Diallo, jonka viimeaikainen vire on ollut merkittävästi Virtasta parempi.

Nelinpelissä Kanadalla ei tämän hetken rankingien perusteella näytä hyvältä. Kuitenkin Vasek Pospisil on ollut takavuosina melkoinen tekijämies.

Välierissä olisi haastetta tarjolla

Kaikkinensa Kanada on vääjäämättä ennakkosuosikki. Täysin vailla mahdollisuuksia Suomi ei silti ole, kun peliformaatti ja -alusta suosivat joukkuetta.

Spekuloidaan sen verran, että välierävastustajaksi tulisi Tshekki tai Australia. Molemmilla mailla sekä pelaajien tämänhetkinen vire että yleiset ranking-asetelmat ovat paljon Suomea paremmat.